Mika Säily

Soittoura

Mikan rumpujensoittoni alkoi punk-rockin myötä 1970/1980-lukujen taitteessa, jolloin hän hoilotti suureen äänen rumpuja soittaessaan Pelle Miljoonan tuotantoa. Mieltymykset menivät nopeasti tanakamman rockin suuntaan, ja ensimmäisissä bändeissänsä hän soitti covereina paljon muun muassa Popedaa. Saatuaan proge-pistoksen samaiset bändit alkoivat soittaa 1980-luvun puolessa välissä mm. Rushin kappaleita. Lopulta Mika päätyi soittamaan progevaikutteista speed metallia 1980-luvun lopulla Papa Rousin -yhtyeeseen. Mikan soittouralla alkoi toinen vaihe, kun hän päätti tehdä musiikista itselleen ammatin – eli kouluttautua, aluksi Raahen musiikkikoulussa klassisissa lyömäsoittimissa, Tauno Räsänen opettajanaan. Hän alkoi hakeutumaan toisenlaisiin musiikkiympyröihin ja soittaa salsa- ja jazzbändeissä, ja jopa Oulun Settlement Big Bandissa heti metallimusiikin jatkeeksi. Vuonna 1992 alkoivat kokopäiväiset musiikkiopinnot aluksi Kauhajoen evankelisessa opistossa ja vuodesta 1993 alkaen (Oulunkylän) Pop & Jazz Konservatoriossa Helsingissä etupäässä Leevi Leppäsen, Miri Miettisen ja Tommi Rautiaisen ohjauksessa. Mika on siitä lähtien toiminut freelance-muusikkona monissa cover-yhtyeissä. Yksi pidempiaikainen kiinnityksin häneltä löytyy jazzin saralta tamperelaisen Gildan yhtyeessä, jonka levyllä Shadows (2004) on muutama hänen kappaleensakin. Nykyisin Mika opiskelee vapaa-ajallaan säveltämistä ja oma jazzyhtye on suunnitteella.

Opettajanura

Mika alkoi suuntautua opetustyöhön PJK:n opintojen aikana aloitettuaan opettajanopinnot vuonna 1996. Säännölliset opetustyöt alkoivat Karkkilan työväenopistossa ja Malmin musiikkikoulussa, ja valmistuttuaan opettajaksi 2000 hän sai töitä opinahjossaan rumpujensoiton opettajana. Nykyisin hän opettaa siellä edelleen, ja saavutettuaan vuonna 2007 filosofian maisterin tutkinnon Helsingin yliopistossa musiikkitiede pääaineenaan, hän alkoi työskentelemään opinnäytetöiden lehtorina. Nykyisin Mika opettaa PJK:ssa ammattiopiskelijoille improvisointia, rumpujensoittoa ja rytmiikkaa sekä toimii opettajatutorina. Hän opettaa myös ammattikorkeakoulu Metropoliassa.

Rumpukirjat

Viime vuodet Mika on aktiivisesti ottanut haltuun länsiafrikkalaista rumpuperinnettä ja työstänyt oppimateriaalia siitä ja muista vaikutteistaan kahden rumpukirjan verran. Rumpusettisoiton perusteet (2008) käsittelee nimensä mukaisesti settisoiton alkeita ja etenee suhteellisen kimurantteihin harjoituksiin sekä myös jazzin perusteisiin. Rytmiikkaa rumpusetille (2009) käsittelee rudimentteja, jazzkomppausta ja afrikkalaista rytmiikkaa polyrytmisten settisovellusten muodossa. Rumpukirjoja saa ostettua musiikkiliikkeistä sekä kirja- ja nettikaupoista.

Esikuvat

"Tärkeimmät rumpuvaikutteeni olen ammentanut seuraavilta rumpaleilta. Kuultuani ensimmäistä kertaa Neil Peartia Rushin Moving Pictures -levyllä, olin ällikällä lyöty, sillä mikään aikaisemmin kuulemani rock-rummutus ei ollut kuulostanut näin sivistyneeltä ja samaan aikaan särmikkäältä. Peartin perään suurimmat vaikutteeni sain Bill Brufordilta Yesin levyltä Fragile ja King Crimsonin levyltä Red. Sitten tuleekin yllättäen Lars Ulrich, sillä hän on minulle aina ja iankaikkisesti yksi suurimmista. Levy Master of Puppets ja kappale ’Disposable Heroes’ ovat vaikuttaneet minuun tavattomasti, ja onhan Lars metallirumpaliksi todella jazz! Jazzin puolelta minuun on vaikuttanut erityisesti Tony Williams ja Philly Joe Jones. Williamsin rummutus Milesin live-levyillä 1963–1965 on se syy, miksi hurahdin jazziin niin voimakkaasti. Myöhemmin olen analysoinut Philly Joea gradussanikin ja vakuuttunut siitä, että hän on kaikkien aikojen komppaaja. Suomalaisista minuun on vaikuttanut tavattomasti Jukkis Uotila sekä muusikkona että määrätietoisena ihmisenä."

Soittovarusteet

"Käytän nykyisin pääasiassa Yamaha-rumpuja. Itselläni on Yamahaa kaksi settiä – aivan käsittämättömän hienosti valmistettu, upea PHX-setti (22-10-12-14-16) erityisesti äänitys- ja treenikäyttöön, sekä yleiskeikkasetti Maple Custom Absolute (20-10-12-14). Yhdestä Gretschin jazzsetistä en ole malttanut luopua, sillä siinä on juuri ”ne” koot (18-12-13-14 ja snare 6 œ”). Virveleinä käytän Yamahan 14” x 6” Anton Fig -rumpua, 13” x 6 œ” Sensitive Conceptia ja 12” x 4” Peter Erskine Signaturea. Muut virvelini ovat perinteinen 5” Ludwigin Supra Phonic ja 6 œ” Hammered Bronze." "Symbaalini ovat kaikki Sabiania, jota minulla on kolme settiä. Erityisen ihastunut olen ollut Vault Artisan -sarjaan, josta minulla löytyy 15” Hihat, 16” & 18” Crashit ja 20” & 22” Light Ridet. HHX Legacya on myös setillinen: 14” Hihat, 12” Splash, 17” Crash ja 20” Ride (usein crashina), jota ryydittää usein vielä Vault 22” Ralph Peterson Signature Ride ja HHX 18” Chinese. Kolmas settini on niinikään HHX-sarja: 14” Groove Hats, 7” ja 10” Evolution Splashit, 16” & 18” X-treme Crashit, missä komppaan mielelläni Vault 21” Encore Rideen (Jack DeJohnette) ja yllätän 18” HH Thin Chinalla. Sitten minulla löytyy vielä 20” Prototype Flat Ride." "Rockawayn rumputunneilla settinäni käytin PHX:iä ja Sensitive Concept virveliä, sekä symbaaleinani olivat Artisan hihat ja crashit, Vault Peterson ride, HHX Legacy Splash ja HHX Chinese."

Harrastukset

"Olen ollut vuodesta 2006 intohimoinen juoksija ja vuonna 2008 juoksin ensimmäisen maratonini. 2006 jaksoin juosta 2 km, joten kehitykseeni voin olla todella tyytyväinen. Nykyisin juoksen kuukaudessa 100-150 km. Ennätykseni maratonilla on 3:53 ja puolikkaalla 1:43. Juoksen vuosittain yhden maratonin ja useampia puolikkaita, ja puolimaratonkunnossa pyrin pitämään itseni jatkuvasti. Juoksussa saan purettua ajatuksiani ja kuunneltua rauhassa maailman parasta musiikkia. Hyvä yleiskunto on kaiken jaksamisen perusta!"